Jutut 2011

MC Ylikypsien Kinkkujen matkakertomuksia kesältä 2011

Moosehead Poker Ride 27.8.2011
Tunnelmia Timon ja Marrun pohjoisen reissusta 10.-15.8.2011
Saaristokierros 30.-31.7.2011
“Päijänteen ympäriajo” 9.7.2011
Bun Burner 1500 Finland 1.-2.7.2011
Hvitträsk 2.6.2011
Ajoharjoittelu Porvoossa 21.5.2011

Moosehead Poker Ride 2011

Lauantaiaamu 27.8.2011 valkeni kauniina ja aurinkoisena. Oli päivä, jolle kerhon tapahtumakalenteriin oli kirjattu osallistuminen Mäntsälässä päämajaansa pitävän Moosehead Bikers moottoripyöräkerhon järjestämään Poker Ride 2011 ajoon.

Lahden kokoontumispisteeltä Kinkkuja kohti Mäntsälää lähti 4 kpl ja osaston karja-auraksi mukaan oli huolittu myös yksi karju. Lahdesta matkaan lähteneiden siirtymisreitillä osastoon liittyi vielä yksi Kinkku ja ennalta sovitulta kohtaamispaikalta Mäntsälän Juustoportilta mukaan poimittiin vielä 2 Kinkkua. Hirvipäiden tallille omin päin hakeutuneita ja Kinkkuosaston mukana reittiä ajamaan lähteviä Kinkkuja löytyi vielä 2 kpl.

Ajon säännöt olivat selkeät. Ajetaan mp-suunnistuksena vajaan 300 km:n mittainen reitti eteläisessä Suomessa ja pelataan samalla erä pokeria. Osallistumismaksun maksanut saa jokaiselta rastilta yhden kortin. Rasteja on seitsemän ja kahdella viimeisellä rastilla voi vielä vaihtaa tarvittaessa yhden kortin / rasti. Paras pokerikäsi maalissa voittaa moottoripyörän takarenkaan.

Koska säännöt eivät asettaneet rajoituksia rastilta toiselle siirtyville pyöräosastoille, Kinkut päättivät ajaa tällä kertaa reitin yhtenä osastona. Niinpä lähtöpaikalta Hirvipäiden kerhon tallilta Mäntsälästä aloitettiin reitin koluaminen yhdeksän Kinkun osastolla. Reitti kulki Hausjärven, Aulangon, Vehoniemen, Luopioisen, Tuuloksen, Lappilan ja Sälinkään rastien kautta takaisin Mäntsälään. Osa Kinkuista tiesi jo lähtiessään, että aikataulunsa takia he eivät voi ajaa koko reittiä, joten kaikki eivät osallistuneet ajoon liittyneeseen pokeriin. Tiettävästi pelissä mukana  olleilla ja Kinkkuosastossa ajaneilla oli varteenotettavina pelikäsinä ainakin kaksi täyttä kättä ja yksi suora. Mikään näistä ei kuitenkaan riittänyt tämän kertaisen pelin voittoon.

 

Vallinnut säätila, Hirvipäiden erinomaiset järjestelyt, Kinkkuosaston hyvä keskinäinen yhteishenki ja kiireetön ajosuoritus takasivat, että meillä kaikilla mukana olleilla oli kuin Putte-possun nimipäivillä, eli “niin mukavaa”.

Alla vielä pieni kuvakokoelma tapahtumasta.

Mcc Moosehead Bikers kerhoa erinomaisesti järjestetystä tapahtumasta aiheellisesti kiittäen

Mc Ylikypsät Kinkut

[Sivun alkuun]

Tunnelmia Marrun ja Timon pohjoisen reissusta

Avoin yleisökilpailu kaikille lukijoille tämän tarinan lopussa.

Matkan sankarit Timo ja Marru.

 

Maisemaa Kaunispään laelta. Kahvilasta saa hyviä munkkeja.

Suomen pohjoisin piste Nuorgam.

Varsovan liiton TT-ajot Jänkhällä jytisee paraatiajon yhteydessä. Kaikki pyörät vanhoja itäpyöriä 150-250cc.

Lapin ainoan mp-poliisin ja porojen lisäksi tiellä näkyi lampaita, sopuleita (elävinä ja kuolleina), jänis ja yksi sisilisko.

Erityiskiitos niille kahdelle norjalaiselle motoristille, jotka Tanassa Norjan puolella informoivat meitä edessä olevasta tietyöstä. Avainsanat olivat very bad, oily, slippery, very bad with that bike ja sormi osoitti Gold Wingiä, ten kilometers, up to hill eli meille down, very bad. Tuo very bad mainittiin sen verran many times, että mekin ymmärsimme muuttaa ajosuunnitelmia - ja ajoimme 70km samaa tietä takaisin Utsjoelle, josta sitten kohti Jäämerta ja Altaa.

Pohjoisen matkalla näimme pienen osan motoristin paratiisia. Altasta Kautokeinoon päin UPEAA mutkatietä reilut 20km:ä. Hyvä asvaltti, ajonopeutta pystyi pitämään 80-90km/t. (Marrua hieman auttoi, kun edellä ajava pystyi varoittamaan mutkassa vastaantulevista autoista.) Ja ne MAISEMAT - pystysuoraa, korkeaa, korkeaa vuorenrinnettä tien molemmilla puolilla. Aivan siellä vuonossa mentiin. Tästä näkee vielä unia.

 

Avoin YLEISÖKILPAILU kaikille lukijoille.

Mikä selitys?
“Kyllähän sitä ajaisi, mutta kun kieli tulee kipeäksi.” Mistä johtuu? Osaatko selittää? Pieni vinkki löytyy edellä olevista teksteistä.

Oikeasta vastauksesta tai, jos sitä ei tule, eniten mielikuvitusta vaatineesta voittaa palkinnoksi Mc Ylikypsien Kinkkujen hihamerkin. Vastaukset sähköpostilla marru.honkanen(at)phnet.fi. Vastausaikaa 31.10.2011 saakka. Sen jälkeen näet oikean vastauksen ja voittajan nimen tältä sivulta. Kaikille onnea kilpailuun ja hyvää mielikuvitusta.

Oikea vastaus:
Kun on sopivan napakka kypärä ja koko ajan äänessä oleva nainen sekä kypäräpuhelimet lisättynä pitkään päiväajoon, kielen takaosan reunat hankautuivat takahampaisiin. (Asiaa saattoi hieman auttaa turvottava särkylääke.)  Näin kävi minulle ja voitte uskoa, että teki kipeää. Kaksi seuraavaa ajopäivää oli sitten hiljaisempaa. Ja mies huokasi – ja hartaasti – ja syvään.

Oikeista ja sinne päin olevista vastauksista onnetar löysi voittajaksi Maijun. Onneksi olkoon.

Kiitos kaikille osallistujille.

Tätä harjoiteltiin paljon - sadeasujen pukemista. Mukana harjoituksissa myös Pia.

Täysikuu Saariselällä. Liekö pyörät yöajossa, kun taustalla niin vähän ajokkeja.

Jäämeren vuono Nuorgamista koilliseen.

Jäämerta Nuorgamista luoteeseen.

Viimeisenä päivänä lähtö Enontekiöltä klo 10.12. 

Ja 1048 km:n jälkeen kotona Nastolassa klo 23.55.

 

[Sivun alkuun]

Saaristokierros 30.-31.7.2011

Olisihan voinut tulla vettä kaatamalla ja kinkuilla olla sorkat kohmeessa. Ja olisihan se voinut olla täysin suunnittelematonta haahoilua pitkin Turun saaristoa tai täysin eksyksissä oloa melkein ulkomailla.

Mutta niin ei ollut! Leppeä kesäkeli lämmitti saparoita  ja Pia oli tehnyt pitkän ja perusteellisen pohjustustyön reitin, majoituksen ja aikataulujen suunnittelussa. Ja Maisa ja Pia toimivat pitkämielisinä vetäjinä, kun koko 17 hengen porsue toteutti kauan odotetun ja upean kaksipäiväreissun, pääkohteena Turun saariston rengastie.

Liikkeelle lähdettiin kuka mistäkin lauantaiaamuna kukonlaulun aikaan ja varsinainen kokoontuminen oli Naantalin pohjoispuolella, Kustavin Heponiemessä ennen puoltapäivää. Siitä alkoi herkullinen lautta- ja lossirumba eli kahdeksan eripituista lauttamatkaa saarelta toiselle, päätyen sunnuntaina iltapäivällä mantereelle, Paraisille. 

Saparot innosta väristen purjehdimme siis ensiksi Iniön saarelle ja samalla siirryttiin enempi ruåttalaiseen kulttuuriin. Iniö on söpö paikka, mutta vähän liian pieni, jotta ajotamineissaan hikoilevat kinkut olisivat innostuneet jalkautumaan tai suuremmin kiertelemään. Siispä suunnistettiin vähän lossiakin apuna käyttäen saaren eteläkärkeen Dalenin satamaan ja Houtskarin lauttaan. Se on vain kesäaikaan liikennöivä maksullinen lautta, josta tällä kertaa puuttuivat kaikki palvelut. Eli ei kahvia, pullaa, eikä edes juomavettä. Vessa sentään löytyi. Tunnin matka taittui kuitenkin leppoisasti kun vähäiset vesitilkat jaettiin sopuisasti tasan.

Houtskarin puolella pysähdyttiin heti sataman viereen uimaan ja kaffille. Jokusen lossimatkan jälkeen oltiin saaren keskiosassa, Näsbyssä, jonne oli varattu majoitus Houtskarin kristillisen opiston tiloista. 1939 perustettu oppilaitos on nykyisin nimeltään Saaristokansanopisto, ja kesäaikaan vieraita majoitetaan mökkeihin ja asuntolatiloihin, jos nyt joku sattuu tietämään tästä majoitusmahdollisuudesta.

Joskus loppuiltapäivästä oltiin perillä ja rehtori seisoi jo valmiina pihalla odottamassa vähän jännittyneenä pelottavaa motoristilaumaa, mutta kinkkujen charmi puri hetkessä ja tuossa tuokiossa rehtori oli jo soittamassa kyläkaupan kauppiasta takaisin työmaalleen myymään kinkuille olutta, siideriä ja makkaraa yöpalaksi. Houtskarissa on jo jotain nähtävääkin, mutta varsin pian nälkäinen porukka paineli peräkanaa jalkapatikassa kirkkomaan poikki vierasvenesataman ravintolaan syömään. 

Grilliherkuttelun aikana rehtori oli lämmittänyt saunan, ja perusteellisen löylyttelyn ja uintien jälkeen siirryttiin nuotion ääreen jatkamaan herkuttelua ja parantamaan maailmaa. Tyynen ja hiljaisen kesäyön jossain vaiheessa kellistyttiin pahnoille, joita ei yhtään sovi moittia.

Aamulla reippaimmat kävivät tutustumassa lähitienoon nähtävyyksiin, muut keskittyivät aamukahvipöydän kehumiseen ja yleiseen turinointiin, kunnes oli aika suunnata Korppooseen vievälle lautalle. Se oli taas vähän pitempi väli eli paatteja kulkee harvakseltaan, mutta onneksi ehdittiin, vaikka meinasi tulla kiire. Korppoo City Centerissä Pia veti letka perässään pienen kierroksen, joka herätti kyläläisten keskuudessa ansaittua huomiota, sen jälkeen taas lautalla Nauvoon ja sen idylliseen pikkusatamaan lounaalle. Sitten oli jäljellä enää yksi vesistön ylitys ja oltiin Paraisilla. Sielläpä sitten, Parainen Centrum -kiertoajelun jälkeen, hyvästeltiin ja lausuttiin ansaitut kiitokset mukavalle matkaseuralle ja jämäkästi hoidetulle matkalle. Vaikutelmaksi jäi, että kinkkujen on pakko päästä uudelleen saaristoon!

Vuokko

[Sivun alkuun]

“Päijänteen ympäriajo” 9.7.2011

Ja niin tänäkin kauniina, aurinkoisena ja todella lämpimänä lauantaiaamuna oli Kinkkuset lähdössä ajoretkelle tavoitteena kiertää Päijänne ympäri. Kärkkäisellä paikalla olivat Marianne, Niina, Tarja, Pia ja allekirjoittanut ja muut Kinkut olivat lomalla jossakin tai muuten vain kotosalla lomailemassa. Retkelle saattamassa olivat Marru hellemekossa ja Timo. Marrun asusteista päätellen he eivät olleet lähdössä mukaan.

Jo lähdössä oli tiedossa, että Päijänteen länsi puolella oli iltapäiväksi luvattu sadekuuroja ja ukkosta, ja siitä huolimatta menimme alkuperäisten suunnitelmien mukaan ensi itäpuolta, sillä ainahan suunnitelmia voi muuttaa!!

Ensimmäisen pätkän päristelimme Vääksyn kautta Sysmään, missä tankkasimme ensimmäisen kerran ja siitä vain kiireellä matkaan, koska pitkiin pysähdyksiin ei ollut aikaa, kun Vuokko odotteli meitä Korpilammella. Sysmässä oli juuri samaisena päivänä mielenkiintoiset Kirjamessut, mutta melkein silmät kiinni vain huristelimme ohi, kun kiire oli eteenpäin kohti Korpilampea. Kiireestä huolimatta ”puskapissille” oli pakko pysähtyä. “Ja eikun eteenpäin” sanoi Kinkku helteessä. Mariannen johdattelemana jatkoimme matkaa ”melko haipakkaa” Luhankalle ja mahtavat maisemat ja upeat uimarannat vain vilistivät silmissä. Tämänkin matkan jälkeen täytyy vain todeta, että kyllä tämä meidän Suomen suvi on kaunis!!

Seuraava pysähdystauko oli sitten Korpilahdella Kärkisalmen sillan kupeessa, missä Vuokko jo meitä odotteli. Nyt maistui jo  kahvi ja ”pulla” (lue leipä) ja jäätelö.  Ja kun siinä viileän veden äärellä oltiin, oli pakko mennä myös uimaan, jee jee!! Iinaa lukuun ottamatta kaikki Kinkut uskaltautuivat uimaan ja ah, se viilensi oloa ihanasti!!

 

Virkistävän tauon jälkeen ajoimme Jyväskylään ja siellä sitten päätimme, ettemme lähdekään ajelemaan Päijänteen länsipuolta (siis suunnitelma muuttui), vaan suuntasimme kärsät kohti Vaajakoskea ja siitä Mikkeliin päin ja päädyimme Kangasniemelle lounas pöydän ääreen. Ja ruoka todellakin jo maistui ja sitä oli riittävästi. Myös lämmintä riitti (uimapuku kuivui hyvin) …. siis taas kiersimme taitavasti kaikki mahdolliset sadekuurot.

Kangasniemeltä Juha tuli joukkoon mukaan ja yhdessä suuntasimme Kärsät kohti Mäntyharjua. Mäntyharjun torilla pysähdyimme syömään  irtojäätelöä, mitä Mariannekin saada syödä ja siksihän Mariannen kärsä sen haistoi. Uhkaavasti taivas tummeni ja ukkonen jo pelotteli meitä matkoihimme.  Mutta näinhän se melkein joka reissulla käy, että sadetta kierretään ja kaarretaan pakoon. Ja siitä huolimatta se aina yllättää, kuten meidätkin Mäntyharjun ja Heinolan välillä. Pikaisesti sadeasut vain päälle ja matka jatkui … onneksi kuitenkin myrskyn kaatamat puut oli jo siirretty tieltä syrjään!!

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko … kun saavuimme Repoveden luonnonsuojelualuelle, ei sateesta ollut kuin muisto vain! Pysähdyimme toteamaan, että Sonnanen on erittäin kirkasvetinen, karu järvi, pitkälle matala, jonka rannat ovat kauttaaltaan metsäiset.  Tämä on Marianne yksi suosikkipaikka, missä hän käy iltauinnilla. Koska olimme juuri lähes kastuneet, ei uimaan meno houkutellut, vaikka lämmintä oli edelleen. Eikä olisi enää jaksanutkaan, kun olimme melkein kotona.  Aloimme kaikki olla jo väsyneitä ja ”peräpää” hellänä, joten Tähtihovin tankkauksen jälkeen kukin suuntasi moottoritietä suorinta tietä kotiin.

Kiitos Mariannelle ja kaikille mukana olleille mukavasta ajopäivästä … ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!!!

Johanna

[Sivun alkuun] 

Marrun ja Sipan BB1500 Finland
1.-2.7.2011

Kun kello soi Rautaperseajon aamulla 5.30, tuli mieleen, olisiko sittenkin pitänyt edellisiltainen Kinkkujen kokoontumisajo jättää väliin ja mennä aiemmin nukkumaan. Mutta näinhän emme tietenkään tehneet, sehän olisi ollut mamoilua. Ei kun kuuden tunnin unien jälkeen reissuun. Tapahtuma oli suunniteltu toteutettavaksi kolmen kuskin yhteisajoksi. Mukana matkassa Kinkut Marru ja Sipa ja karja-aurana Timo.

Tapasimme Lahden Kariston Nesteellä, josta ensin tällainen pieni varsinaiseen ajoon kuulumaton siirtymätaipale, eli matka Jyväskylään. Täältä starttasimme perjantaiaamuna yhdeksän aikoihin varsinaisen Rautaperse –ajon. Edessä oli siis Bun Burner 1500 Finland –ajo eli tarkoittaa suomennettuna aikarajaa 36 tuntia, vähintään 2 414 kilometriä, sekä todistettavasti käytynä kaikki Manner-Suomen 19 historiallista maakunnan pääkaupunkia.

Jyväskylä oli valittu virallisen reittiosuutemme aloituspaikaksi. Sieltä lähdimme kohti Seinäjokea, jota ennen saimme jo laittaa sadeasut päälle. Seinäjoelta ajo jatkui Vaasan ja Kokkolan kautta muutaman ukkoskuuron ja tasaisemman sateen saattelemana Ouluun.  Oulussa pidettiin kuskeja huoltava kahvitauko ja päästiin riisumaan myös sadeasut vaihteeksi pois. Oulun jälkeen pyörien pikatankkaus Rovaniemellä, tekninen välitankkaus Pudasjärvellä (joka ei siis kuulu virallisiin käyntikohteisiin) sekä kohta taas sadeasut päälle. Kajaanissa yökahvit kevyellä haukkapalalla ja nokka kohti Kuopiota, Joensuuta ja Mikkeliä. Mikkelissä pidettiin taas kahvipaussi sekä pakattiin ne sadeasut laukkuihin. Tässä vaiheessa kello oli 9 ja lauantaiaamu. Kahvittelun ohessa laskeskeltiin, että aikaa on jäljellä 12 tuntia ja kilometrejä sen verran, että reippaasti saadaan mennä ja kahvitaukoja ei ole enää kovin varaa pitää, jos aiotaan ehtiä aikarajan puitteissa perille.  Ja ei kun uudella innolla ja adrenaliinilla teille. Siinä sitten meni lyhyillä tankkauspysähdyksillä Lappeenranta, Kouvola ja Porvoo.

Kinkkujen BB1500Finland

Helsingissä oltiin iltapäivällä ja nyt piti jo syödäkin taas jotakin. Turkuun mennessä taas kerran ne sadeasut päälle. Tässä missattiin 15 min., kun piti ajella vaatteen vaihtoon pois moottoritieltä. Ja periaatepäätös – näillä asuilla sitten loppuun asti. Porissa vettä tulikin aivan taivaan täydeltä. Tampereen jälkeen moottoritiellä kohti Hämeenlinnaa tuli vastaan ajajia pelkissä shortseissa ja t-paidoissa. Ihan hieman sadeasu hiosti, mutta mitä sitä ei kestäisi hyvän asian eteen. Hämeenlinnan jälkeen olikin viimeisenä etappina kotikaupunkimme Lahti, jossa tankkasimme lopputankkauksen reilut 10 min. ennen kuin aikaraja napsahti umpeen. Tuossa vaiheessa oltiin väsyneitä, mutta onnellisia. Ja aivan varmasti kaikkensa antaneita.

Verrattuna edelliskesän ajoon (SS 1000 = 24 tuntia, 1600 kilometriä) tämä oli aivan toista luokkaan. Oikein hyvin ymmärrän, miksi tämä ajo luokitellaan jo vaativaksi Iron Butt –ajoksi. Ja kyllä sen muuten tunsi vielä viikon verran takapuolessaankin. Hyvä etukäteissuunnitelma (meillä oli) ja etenkin sen aikataulusta kiinnipitäminen (eipä ihan nappiin) osoittautui oleelliseksi tällä reissulla. Meidän aikataulu meni tiukalle lähinnä alkumatkan liian pitkien pysähdyksien ja alussa huonolla tavalla ohjelmoidun navigaattorin takia. Ensimmäisiä tankkauspisteitä piti vähän etsiskellä – ja aikaa paloi.

Reissu oli kyllä kovin vaiherikas. Ainakin oppi reippaasti vaihtamaan sadeasuja.  Muitakin eläviä matkalla tavattiin kuten poroja, hirvi, jäniksen poikasia sekä lähes aasimaisia huonosti käyttäytyviä vaasalaisia. Myös Nukkumatti vieraili joka pyörällä lauantaiaamun tunteina. 

Sunnuntaina yhden nukutun yön jälkeen oli kyllä kristallin kirkkaana mielessä – ensi kesänä seuraava Iron Butt –koitos.  Kaikkea se teettää!!!!!!

ps. vielä jännätään virallista mittausta, riittääkö kilometrit

 

[Sivun alkuun]

HVITTRÄSK   2.6.2011

Aamu näytti todella hyvältä kelin puolesta. Aurinko paistoi, tulossa lupaava ajopäivä. Retki Hvitträskiin alkoi. Toistakymmentä Kinkkua oli kokoontunut Järvenpään St 1:lle. Iloinen röhkiminen täytti huoltoaseman pihan. Mitä mitä... pientä ongelmaa reitin suhteen. Kuka osaa Kirkkonummelle? Eikun Marsa navigaattorin kanssa keulille ja matka alkoi. Kärsät kohti Hvitträskiä. Ajoreittimme oli Järvenpäästä Nurmijärvelle, josta Lepsämän ja Siippoon kautta Ojakkalaan. Siitä otimme suunnaksi Veikkolan. Tauon pidimme Veikkolan Nesteellä ja sieltä Hvitträskiin nähden upeita maisemia ja ajaen mukavia mutkateitä.

Kyllä kaikkien Kinkkujen silmät olivat ymmyrkäisillään, kun saavuimme perille. Todella upea paikka. Hvitträskin rakennuttivat vuosina 1901-1903 arkkitehdit Herman Geselius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Hirsistä ja luonnonkivistä kansallisromanttiseen tyyliin rakennetussa päärakennuksessa oli sekä yhteinen arkkitehtitoimisto, että Saarisen ja Lindgrenin perheiden kodit. Gesellius asui pienessä huvilassa. Saarisen asunto on nykyisin museona ja pienessä huvilassa toimii ravintola ja kahvila. Hvitträskiä ja sen englantilaistyylistä puistoa ympäröivät kalliot, metsä ja Vitträsk-järvi. Tässäpä Kinkuille sopiva vanhainkoti tuumailtiin. Kyllä sinne muutama pappakin mahtuisi. Tutustumisen ja tankkauksen jälkeen Marsan ja Tarjan kärsät kohti Lahtea. Muut Kinkut jatkoivat vielä Pian johdolla kohti Porkkalanniemeä.

Kiitokset kaikille mukana olleille mukavasta ja antoisasta päivästä.

Tarja N     
 

 

[Sivun alkuun]

Ajoharjoittelu Porvoossa 21.5.2011

On se kumma, jos töihin tarvitsee herätä aamulla normaalia  aikaisemmin, on se työn ja tuskan takana, mutta...

Kun herätyskello soi Kinkkujen ruosteenpoistopäivänä, sitä on heti pirteänä kuin pikku possu kevätlaitumella (tiedän, kielikuva ontuu hieman, mutta onneksi vain hieman). Kinkut suunnistivat tänäkin vuonna Porvooseen Joukon, Jukan, Pekan ja Robertin hellään huomaan. Moosehead’n porukka oli lupautunut pitämään viime vuoden mukaisesti Kinkuille ajoharjoituspäivän. Kyllä heidän kärsivällisyytensä tai vaihtoehtoisesti Diapamvarastonsa ovat pohjattomia!

Siellä sitten harjoiteltiin niin hidasajoa, pujottelua kuin tehokasta jarruttamistakin - ja mitä kaikkea muuta olikaan. Ja etujarruun ei saanut koskea kuin jarrutusharjoituksissa. Olisikohan pitänyt sitoa oikea käsi kiinni, se kun tahtoi aina.... Päivän lopuksi sai vielä valita joko soratie-/mutkatieosuuden tai väistämisharjoituksia. Itse väistämisharjoituksia tehneenä vieläkin unissani kuulen sen hemmetin keilan kolinan.

Päivä meni loistavasti - ja nopeasti - ainakin Kinkkujen mielestä, Paljon taas saatiin uusia ohjeita ja harjoitteita. Jos nyt pikkuisen keiloja kaatui tai pyörä, niin opiksi se kaikki oli.

 

[Sivun alkuun]