Kävimme heinäkuun alussa neljän Kinkun (minä, Tarja, Sipa ja Malla) voimin moikkaamassa Pohjanmaalla Perhossa Seijaa, meidän kunniajäsentämme. Hilkankin piti lähteä, mutta tekniikka petti - tai ainakin pelotteli - sen verran, että hän kääntyi varmuuden vuoksi Lahdesta takaisin kotiin.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Joutsassa Karoliinan kahvikievarissa (ent. Karoliinan kahvimylly, paikka vaihtunut). Sieltä ostimme tuliaispullat mukaan ja tankkasimme itsemmekin paikan tosi herkullisen näköisillä ja myös sen makuisilla tuotteilla. Seuraavaksi tankkaus Hirvaskankaalla ja sen jälkeen pysähdyttiin muutama kymmenmetri Seijan portista ohi. Ja ei kun käännös. Ja pihaan.

Seija otti meidät pihalla vastaan omalla sydäntä lämmittävällä tavallaan eli tukevalla halauksella. Hän esitteli meille laittamansa mopot ja muutamia mopon osia (joista en tajunnut yhtään mitään). Mutta kyllä hänestä kuulee, kuinka hän on tekijä näissä asioissa! Työkaluja ja osia tupa täysi ja niin hän vaan löytää etsimänsä.

Seija on aivan omanlaisensa nainen. Hänen kertoessa, mitä kaikkea on tilalla tullut tehtyä, tuli mieleen, että jotkut puhuu ja toiset tekee. Ei varmaan työtä, mikä ei Seijalta olisi sujunut. Ja, jos jotain ei osata, mietitään ja sitten tehdään. Ainoa asia, mitä en Seijan käsiin osaa kuvitella, on virkkuukoukku. Ja tämäkin voi johtua vaan minun mielikuvituksen puutteesta.

Seija on iloinen, herskyvä, ulospäin suuntautunut ja rehellisesti oma itsensä. Tuollaisia ihmisiä lisää, niin hyvä tulee!

Kotimatkalla pysähdyimme syömään Karstulassa Wanhat Wehkeet camping alueella. Suosittelen. Pysähdy ihmeessä, jos läheltä menet. Kaikennäköistä vanhaa kamaa.