Sydämentykytyspäivä Pajulahdessa
Toukokuun 28. pvä viisi Kinkkua uskaltautui seikkailemaan. Mervi, Marianne Starck, Vuokko, Marru ja allekirjoittanut eivät ymmärrä olevansa keski-iän paremmalla puolella vaan lähtivät henkeään uhmaten korkeuksiin keikkumaan.
Alkuturinat hoidettiin Nastolan ABC:llä ja siitä ajettiin muutama minuutti Pajulahteen. Ähinän ja puhinan kera vaihdettiin urheilutamineisiin. Ja simsalabim, heti oli niin sporttinen olo että pienet köysiradan valloitukset tuntuivat siinä vaiheessa ihan palalta kakkua.
Kärsivällinen henkilökunnan edustaja puki tädeille valjaat päälle. Ei nimittäin ollut ihan helppo juttu. Siinä vaiheessa alkoi ensimmäiset epäilyt hiipiä mieleen kakkupalan ei sittenkään niin helppoudesta. Vararemmiä ja varalukkoa ja varalukon varalukkoa riitti ja kypärää soviteltiin juuri oikealle kireydelle edestä ja takaa. Hmm...
Ja sitten kenraaliharjoitus. Nousu lavalle ja lukkojen kiinnitystä ja aukaisua ja vaijeria pitkin pois. Äh puh ja miten se nyt menikään. Tädit pois alta, lapset tuloo...
Nyt kun olimme täysverisiä seikkailijoita, ei muuta kun radalle. Aloitus helpoimmasta osiosta. No hei, eihän tämä niin paha ollutkaan. Hieman eri lihakset alkaa ilmoitella itsestään ja sivuspagaat-tikin näemmä onnistuu kun on pakko. Köysirata kun ei kysellyt. Mutta muuten kaikki hyvin.
Seuraava osio. Oho, vahingossa suoraan seiskaradalle. Tikkaita ylös, narun varassa olevia lankkuja pitkin tasanteelle. Noin, olenpa minä hyvä. Ja sitten tuosta - öö - tuonne. Alku hyvin kaikki hyvin. Ei sittenkään. Puoli väli ja edessä ylämäki ja tekniikasta ei tietoakaan. Äh, takaisin. Opettaja opettaja, miten pääsee alas?! Noh, opettaja tuli irroittamaan tädin vaijerista...
Marru vanhana köysirataratsuna huomasi pulassa olevan kanssatädin ja päätimme lyödä viisaat päämme yhteen ja jatkaa hurjia seikkailuja tiiminä. Toisin sanoen Marru meni edeltä ja alle-kirjoittanut seurasi perässä. No johan alkoi sujua. Hyvien ohjeiden saattelemana tahattomat spagaatit ja leuanvedot olivat muisto vaan ja me suorastaan lensimme radalla. Not!
No ok, oli kieltämättä huomattavasti helpompaa, kun näki miten tietyt osiot oli parasta suorittaa, mutta ei nyt ihan varsinaisesti helpoksi voinut hommaa silti sanoa. Mutta hauskaa oli ja tulipahan puolentoista vuoden liikunnat hoidettua kerralla.
Kirjoitti lihaslöydöksistään toipuva Katri