Vierailu kunniajäsenen eli Sivulan Seijan luona 11.8.2018

Starttasin Marrun ja Sipan kanssa Karistosta yhdeksältä ja matkalla poimimme mukaan katraaseen Mailan Hartolasta. Onneksi edellisten päivien helteet olivat helpottaneet ja saimme nauttia upeasta poutapäivästä, tosin tuuli riepotteli välillä haastavastikin.

Joutsassa pysähdyimme Karoliinan Kestikievariin herkuttelemaan, siellä ymmärsi sanonnan "runsauden pula", sillä oli niin vaikeaa päättää, suolaista vai makeaa ja sen jälkeen mitä suolaista valitsisi! Erinomaisia vaihtoehtoja oli niin paljon. Kun olimme tankanneet itsemme, pitihän tankata myös pyörät ja takaisin tien päälle.

Seija toivotti meidät tervetulleeksi lämpimien halauksien kera ja pääsimme ihastelemaan entisestä navetasta muokattuun pajaan hienosti entisöityjä mopoja. Ammattitaitoa parhaimmillaan, jos käytettyjä osia ei löydy rompetoreilta, kyliltä tai vanhojen tallien vinteiltä, niin nehän rakennetaan itse. Toiset tekee mitä osaa, mutta Seija mitä haluaa.

Seijan poika perheineen oli myös käymässä ja he olivat leiponeet kahvipöytään herkullisen piirakan oman maan mansikoista. Reilu parin tunnin vierailu kului hetkessä, jutut rönsyilivät mopoista ravihevosiin (Seija on mukana lupaavan 7-vuotiaan orin kimpassa) kesällä käyneistä Amerikkalaisista vieraista nykyaikaisiin automatisoituneisiin navettoihin...

Paluumatkalla pysähdyimme syömään Karstulaan Wanhoihin Wehkeisiin ("mihinkäs ylikypsät kinkut muualle kuin Wanhoisiin Wehkeisiin", kuului Seijan pojan kommentti, kuin teimme lähtöä), tankkaustauko Petäjävedellä ja Jämsän kautta kotia.

Itselle tuli matkaa reilut 700 km, mutta oli se jokaisen kilometrin arvoinen reissu. Seijan on niin uskomattoman tarmokas, kekseliäs ja periksiantamaton, että jokaisen käynnin jälkeen fanittaa Seijaa aina vaan enemmän.

Marja